Motivaatio huipullaan

Ratsastus

Asia, joka on lähellä sydäntäni. Asia, jossa haluan kehittyä. Vaikka pelottaa, niin mun elämän tarkoitus loppujen lopuksi on silti ratsastus. Tai no ei ehkä tarkoitus, mutta on niin paljon opittavaa ja niin paljon missä kehittyä.

   Eniten mua häiritsee mun tapa nojata eteenpäin kun ratsastan. Heti kun hevonen ei mene niin nojaan eteenpäin ja en ymmärrä miksi!? Uskon että tämä tapa tulee siitä, että pääsisin nopeasti laskeutumaan selästä jos jotain tapahtuisi. Nimimerkillä. hevosen selästä hypännyt kun se pysähtyi kesken kaiken.

 

Tässä hyvä esimerkki kuinka en istu suorassa, vaan hieman etukenossa

En ratsastaessani edes huomaa, että nojaan eteenpäin, ennen kuin katson peilistä tai kuvista. Kun on niin kauan tuossa asennossa könöttänyt niin siihen on jääny kiinni. Heti kun nojaan taaksepäin, niin tuntuu, että olis ihan takakenossa. 

   Mulla on myös käsien asennossa paljon parannettavaa. Luultavasti pidän liian lyhyttä ohjaa, sillä kun yritän saada kyynerkulman tuntuu, että ohjat on kamalan kireällä. En myöskään jaksa kantaa käsiäni kuten yllä olevasta kuvasta näkyy ja hevonenkaan ei näytä kovin tyytyväiseltä. 

 

 Tässä kädet voisi olla hieman paremmin kannettuna, niin näyttäisi ihan hyvältä

 

Tässä on hieman parempi, vaikka katse taitaa olla maassa!

   Nyt kun on taas ratsasteltua yhdellä hevosella jota käyn ratsastamassa, eli Darkilla. Huomaa heti monia ongelmia perusasioissa jota ei osaa korjata. Erityinen ongelma on vasemman kierroksen laukassa. Tuntuu, että hevosta ei saa taipumaan pienillä ympyröillä ja sitten se karkaakin väärään suuntaan. Ja suurin ongelma on, että minun oikea pohje ei toimi kunnolla, sillä se estäisi hevosta tekemästä tätä. Alla on videopätkää josta huomaa, että jännityn ennen vasemmalle kääntämistä, alan nojaamaan eteen ja paino menee aivan väärään suuntaan. En tiedä miks tohon nyt tuli noi mustat reunat, mutta ei voi mitään..

Tästä ei ole kuitenkaan suunta kuin ylöspäin. Ratsastushan on ongelmien ratkomista vai mitä?

Rakkaudella

Kira

Pykis 5.leiri part 2

Helou

Nyt olisi varmaan aika kirjoittaa toinen osa tästä Pykälämäen viidennestä leiristä.

Keskiviikkona oli sitten koulu ja estetunti. Olin toivonut kai Dapia ja jotain muita hevosia, mutta koulutunnille sain Tuiskun ja estetunnille Tuulan. Muistaakseni Emma oli nimenomaan toiminut näitä hevosia mikä oli huvittavaa.

 

Emma ja Tuisku

   Noh, menin sitten hakemaan Tuiskua tarhasta. Tuisku vaikutti kauhean isolta ja sitä se olikin. Todella kiltti kuitenkin. Ratsastus ei kuitenkaan mennyt niin hyvin. En osannut ratsastaa hevosta ollenkaan, Välillä tuntui, että se juoksi alta ja välillä en saanut sitä menemään. En myöskään osannu nostaa laukkaa sillä, kun tuntui että se punki sisäpohjetta vasten ja ää. Huomaa, että ei ollut oikein mun tyylinen hevonen eikä itsellä ollu taitoja ratsastaa sillä. 

   Väliajalla Emma ja muut menivät uittamaan hevosia. Mietin itse, että menenkö, mutta halusin mennä kuvaamaan, joten en sitten tässä ryhmässä mennyt vaan tostaina. Uittaminen meni muilla hyvin, tosi hauska oli katsoa, ainoa vaan, että kävelin takaisin puolet hitaammin kuin muut, mutta onneksi ei tarvinnut mennä heti seuraavalle tunnille. 

 

♥ Emma ja Narri ♥

 

   Laitoin Tuulan sitten valmiiksi tunnille. Sen kiinni saaminen oli tosi mukavaa, kun en päässyt hevosen lähelle edes. Samassa tarhassa oleva Linnea olisi kyllä mielellään lähtenyt mukaan. Joka tapauksessa, laitoin Tuulan sitten kuntoon ja kun seuraavat tuntilaiset olivat valmiitt niin mentiin kentälle. Ei hypitty mitään kamalan isoja esteitä, mistä oon kyllä iloinen. En pysynyt Tuulan hypyissä nimittäin yhtään mukana. En tiedä mikä siinä oli, että en osannut yhtään arvioida hyppyjä ja jäin "kaulalle roikkumaan" hetkeksi esteiden jälkeen. Olisi tietysti pitänyt pitää katse edessä mutta... 

 Illalla oli sitten yömaasto. Olin kaikista kavereista eri ryhmässä taas, mikä ei itseasiassa haitannut niin paljoa. Sain maastoon Velmun ja olisin voinut tietysti vaihtaa myöhempään ryhmään, mutta sainkin itseasiassa vaihdoksen ja sain Narrin maastoon, mikä oli paljon mukavampaa. Ainoa vaan, että olin ehtinyt jo hakea Velmun sisälle... Narrilla en ollut menny, mutta olin silti ihan luottavaisilla fiiliksillä menossa. Ja Narri olikin tosi kiva. Se meni tosi reippaasti, mutta ei ollut menossa ohi missään vaiheessa. Myös laukkaylämäki oli ihan mahtava, sillä Narri lähti ensin kovaa, mutta hidastui loppua kohden. Emma meni sillä sitten toisen maaston, ja minä menin nukkumaan, koska olin laiska.

 

(c) Elisa 

Seuraavana aamuna sain koulutunnille Flingan jota olin toivonutkin. Flinga olikin sitten hieman temperamenttinen tapaus. Sillä oli tapana pysähtyä ja sille piti sitten vain antaa raippaa. Ja arvatkaa kenen jalat oli samaan aikaan siinä kiinni. Emma ja muut valitteli mulle siitä jälkikäteen... Mutta minkä sille voi, jos aina sanotaan et : "Käytä pohkeita sen raipan kaa"... Sitten kun opettaja haki juoksutusraipan niin Flinga alkoi kulkea ihan nätisti.

 

Flinga kuvat (c) Emma

 

Siinä väliajalla oli sitten meidän uiton vuoro. En itseasiassa halunnut mennä, sillä sain siihen Velmun, mutta menin loppujen lopuksi. Kiitos Elisa, vaikket päässyt kuvaamaan! Velmua oli tosi hauska uittaa ja sillä oli ihan kiva selkäkin.

Ja sitten meillä oli vielä estetunti, koska pellolla olisi ollut liian märkää hypätä. Sille sain Ronjan jota olin toivonut. Mutta Ronja tuntui ihan sairaan pieneltä! Hui apua.. Hypyt sillä meni hyvin, mutta mikään muu ei sitten mennytkään. Tai no. Tultiin yhtä innaria ja Ronja tippui aina keskellä raville. SItten kerran annoin sille raippaa ennen sitä ja hyppäs muuten kaikki esteet mukisematta.

 Illalla oli nuotio ilta ja olin valmis uimaankin, mutta oli tosi tuulinen ilma, enkä sitten viitsinyt yksin uida. 

   Viimeisenä aamuna oli leikkitunti ja menin Flingalla. Meni itseasiassa ihan hyvin ja voitettiin talli palaa kisa, joten hyvä Flinga.

 

Toinen shetlanninponeista (c) Elisa

 

   Leirikisat menin Ronjalla, joka meni tosi hyvin. Olin aluksi menossa 70cm mutta sitten ajattelin, että se poni ei ekstä mua siinä ja menin suosiolla 50. Tultiin toisiksi siinä luokassa, mikä oli ihan hyvin! Muutenkin leiri oli loppujen lopuksi tosi mukava, tuli opittua ja koettua kaikkea uutta. Kiitos Pykälämäentila!

Rakkaudella

Kira

Pykis 5.leiri (part 1)

Leirielämää

Hei taas jälleen kerran. Tämä postaus on enemmänkin muistelua tämän vuotisesta kesästä ja itseasiassa hevosleiristä Pykälämäen hevostilalla. 

   Menin siis tänä kesänä kaverini Emman ja hänen kaverinsa (johon tutustuin ja ollaan nyt myös kavereita) leirille. Ja kaikkea, joo. Joka tapauksessa saavuimme leirille sunnuntaina ja sitten ensin jaettiin jo huoneet. En päässyt sitten samaan huoneeseen heidän kanssaan mikä oli vähän tylsää, mutta ainakin sai omaa rauhaa tarvittaessa (ihan kuin mulla ei olis sitä tarpeeksi). Joka tapauksessa, tallilla oli suht rento meno ja olinkin heidän mökissään ehkä vähän liikaa..

   Kuitenkin, yleensä tuolla tallilla on ilmeisesti ollut tapana ratsastaa vähän sunnuntaina, mutta nyt ei onneksi tehny niin, sillä en olisi millään jaksanut. Sinä iltana muutenkin valvottiin myöhään mutta seuraavana päivänä olikin sitten ensimmäinen tunti. Leirihoitsuksi toivoin joko Stellaa tai Flingaa ja sainkin Flingan!

   Sain ensimmäiselle tunnille Lucian, ja ratsastin kolmannessa ryhmässä (mut vaihdettiin toiseen ryhmään myöhemmin) Se oli ihan mukava, kuulemma hieman säpsy ja alussa se tuijottelikin aika paljon, mutta ei tehnyt sitten mitään sen kummempaa. Oli myös tosi mukava ratsastaa sellasta reipasta hevosta, kun vakiratsut ovat molemmat sellasia laiskoja pullia. 

 Tämän postauksen kuvat ovatkin tällaista laatua nakki ja muusi koska Emma otti vain kännykällä pari kuvaa  (c) Emma

   Sitten kaikki halus irtohypyttää ja itsekin halusin nähdä miten se hoituu. En tosin taluttanut hevosta kertaakaan kujalle, olis varmaan karannu. Kuvien ottaminen olikin vaikeata, koska pitkä objektiivi. Ne ei siis onnistuneet kovin hyvin...

 Tuisku

 

Linnea

   Pian alkoi toinen ratsastus. Ruokailun jälkeen piti lähteä hakemaan Vekkua, josta en tiennyt yhtään mitään, paitsi sen, että se oli jotenkin ison ja vahvan oloinen. Tietysti se ei laitumella antanut ottaa kii ja jouduttiin sitten yhden toisen tytön kanssa hakea apua sen hakemiseen... Huvittavinta on, että olin aiemmin auttanu hakemaan sen ja sitten en ite sitä saanut kiinni. Noh, sitten oli hevonen mukana ja laitoin sen valmiiksi ja sitten olikin tunnin vuoro. 

   Menimme puomeja ja Vekku oli ihan hauska tapaus. Käynnissä se väisteli tuulta ja ihmettelin mikä sitä vaivasi. Ravissa ja laukassa se oli kuitenkin ihanan reipas. Se nosti laukan tosi helposti ja jatkoi hyvin omalla moottorilla eteenpäin. Kenttä oli aika kurainen, koska oli satanut varmaan ainakin sen pari päivää. Noh, Vekku sit hieman liukastui puomien jälkeen, mutta pääsi onneksi nopeasti pystyyn. Minä taas meinasin tippua, mutta en tiedä miten jotenkin maagisesti tiputtauduin siitä itse jaloilleni (hätälasku??) Vekun turpa oli käynyt maassa ja nousin sitten takaisin selkään ja jatkoin.

   Illalla sitten oli kaikkea sekoilua ja kamala, en edes muista mitä muuta tehtiin. Silloin en ollut edes kovin väsynyt, odotin vain seuraavan estetunnin listoja. Olin toivonut jotain varmaa hyppääjää ja sainkin Dapin. Ainakin se vaikutti ihan kivalta hevoselta kuvauksen perusteella, joten olin ihan toiveikas.

 

(c) Emma

   Dapi oli edellisessä ryhmässä, joten katsoin hieman miten heillä meni. Se vaikutti silloin kai aika hitaalta, tai jotain, mutta minusta se oli todella reipas ja innokas esteillä. Ei hypätty mitään hirveän isoja esteitä, oikeasti varmaan jotain 20-cm? Ainakin Emma oli hypännyt isompia esteitä ja se tippukin... (sori xD) Dapi olisi varmasti hypännyt isompaakin ja minä myös. Silloin tosin oli kamala rimakammo taas päällä, vaikka olen kyllä hypännyt 80 ja pienemmäl ponil. No mutta, ei se korkeus vaan tekniikka, eikun.

 (c) Emma

   (c) Emma

Hoitaessa Dapi oli hieman kärsimätön varsinkin kun yritti laittaa loimea. Muutenkin kun koko leirin satoi ja sai loimittaa koko ajan, niin sai ainakin harjoitusta. Turkissa kun ei ole tullut loimiteltua eikä muutenkaan oikeastaan,

   Iltapäivällä oli maasto jonne sain Stellan! Yksi toiveista oli päästä ratsastamaan sillä ja kaikkien isojen hevosten jälkeen pieni vuonoponi tuntui kovin pieneltä. Stella oli kuitenkin tosi kiva. Tosi reipas ja seuras edellä menevää. Emma meni edellä täysiverisellä Linnealla ja oli aika huvittavaa, kun heidän edellään oleva hevonen laukkas ravatessa ja sitten me kaikki laukattiin. Myös yhdessä ylämäessä kaikki laukkas vaikka piti ravata, en tiedä mitä tapahtu. Oli kylla aika jännä maasto.

Flinga

   Tässä oli sitten ensimmäisen osan loppu. Kuvia mulla ei ole niin paljoa omista ratsastuksista aikataulusta ja säästä johtuen, joten laatu on mitä on, mutta ei se mitään.

Rakkaudella

Kira

Sweet Sixteen

Paljon onnea vaan!

Se ois sitten taas uusi syntymäpäivä. Yksi vuosi lisää mittariin. Hieman vanhempi, hieman viisaampi. 

   Tänään on ollut ihan mukava päivä. Vaikka yleensä masentelen aika paljon niin nyt olen ollut suht iloisella päällä ja ihmiset ovat muistaneet minut (kerrankin) Mýös synttärionnittelut lämmittävät sydäntä, vaikkakin jotkut kuvat järkyttävät herkkää mieltä. No ei nyt sentään. Ehkä.

   Joka tapauksessa on ihanaa saada onnitteluja läheisimmältä ystäviltä, sukulaisilta ja tutuilta. Tietysti kaikki eivät onnittele, mutta mitäpä väliä sillä on. Tärkeintä minulle on se, että nyt voi sitten vihdoin sanoa olevansa 16-vuotias. Mutta tuo ikä menee varmaan nopeasti ja kohta on taas vuoden ja vuoden vanhempi...

   Lahjoja en erityisesti toivonu, mutta sain vanhemmiltani kameraan uuden objektiivin... Sen kanssa oli mutkia, mutta nyt se on käytössäni ja varmasti auttaa kuvausmotivaation puutteeseen, jos vaan löytäisi kuvattavaa kaupungista! Sain myös uudet ratsastuskengät, mutta niden takia aionkin myydä kaikki vanhat kenkäni.

   Tämän synttäripäivän vietän ihan rennosti. Läksyjä ei onneksi tullut, joten voin ottaa ihan rennosti. Jotenkin helpottavaa muutenkin, kun ei ole oikein mitän tekemättömiä velvollisuuksia. Sen sijaan muiden pitää tehdä pari asiaa minulle, joista voisin käydä pian muistuttelemassa ;) Niistä ei kuitenkaan sen enempää.

    Nähdään siis ensi postauksessa! Heihei! 

Rakkaudella

Kira

Umpikuja

Hei

Aika mielenkiintoinen postaus tänään aloittaa tämän  blogin pitäminen taas. Vihdoin on elämässäni sellainen aika, että vaikka kiirettä on, niin kuvaaminen kiinnostaa ja saan myös ratsastuksistani kuvia. Blogin kanssa tulee olemaan paljon töitä, mutta olen onnistunut peliblogini kanssa ja yritän samaa tämän kanssa. Minulla on paljon ajatuksia ja paljon postausideoita. Tässä blogissa tuleekin olemaan sekoitus aika paljon elämääni eri osa-alueilta. On ratsastusta, keräilyä, piirtämistä, syviä ajatuksia joista ei koskaan saa selvää.

   Omassa päässäni olen hieman erilainen muista, ainakin jollain tavalla. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen muuttunut paljon mutta ei siitä sen enempää ainakaan nyt. Tällä hetkellä olen kuitenkin vielä 15-vuotias (huomenna 16 jee!) ja en oikein tiedä mitä haluan elämässä. Olen omassa mielessä umpikujassa. sillä olen vuoden asunut Turkissa ja nyt kesällä minulla oli mahdollisuus tulla Suomeen, silti tulin tallin takia Turkkiin,vaikka järkevintä olisi ollut kotona. Koulussa olen kuitenkin aika yksinäinen ja työtä on jonkin verran. Toisaalta Suomessakin voisin olla yksinäinen, mutta ainakin minulla olisi paikkakunnalla kavereita ja vapaa pääsy kaikkialle. 

   Täällä tuntuu, että en oikein pääse porukkaan, enkä ole mitenkään kiinnostava ihminen. Vaikka haluaisin puhua ja nauraa ääneen, niin tuntuu, että kukaan ei kuulisi mitään mitä sanon. Mutta kyllä se siitä, olen sisältä kovempi kuin miltä näytän ja nautin elämästä.

   Suurin motivaationi on ratsastus. Vaikka bloggaaminen, kirjoittaminen, pelaaminen, piirtäminen ja kaikki muu kyllästyttää niin ratsastuksessa minulla on aina motivaatiota. Varsinkin nyt halu kehittyä on suuri vaikka Turkissa en oikein kehittymään pysty, mutta opinpahan ratsastamaan kahta haastavaa hevosta. Ja ihmiset ovat ihania tallillani ja haluan viettää heidän kanssaan vielä 4 kuukautta. Huokaus. Huomaa, kuinka yritän miellyttää ihmisiä ja silito mistan huonon omatunnon.

   Tulipas taas kirjoitettua randomia tekstiä, mutta ei se mitään. Tällaista tää mun elämä on. Voisin mennä tästä piirtämään banneriani. Ja muokkaamaan ulkoasua

Rakkaudella

Kira