Ratsastus
Asia, joka on lähellä sydäntäni. Asia, jossa haluan kehittyä. Vaikka pelottaa, niin mun elämän tarkoitus loppujen lopuksi on silti ratsastus. Tai no ei ehkä tarkoitus, mutta on niin paljon opittavaa ja niin paljon missä kehittyä.
Eniten mua häiritsee mun tapa nojata eteenpäin kun ratsastan. Heti kun hevonen ei mene niin nojaan eteenpäin ja en ymmärrä miksi!? Uskon että tämä tapa tulee siitä, että pääsisin nopeasti laskeutumaan selästä jos jotain tapahtuisi. Nimimerkillä. hevosen selästä hypännyt kun se pysähtyi kesken kaiken.
Tässä hyvä esimerkki kuinka en istu suorassa, vaan hieman etukenossa
En ratsastaessani edes huomaa, että nojaan eteenpäin, ennen kuin katson peilistä tai kuvista. Kun on niin kauan tuossa asennossa könöttänyt niin siihen on jääny kiinni. Heti kun nojaan taaksepäin, niin tuntuu, että olis ihan takakenossa.
Mulla on myös käsien asennossa paljon parannettavaa. Luultavasti pidän liian lyhyttä ohjaa, sillä kun yritän saada kyynerkulman tuntuu, että ohjat on kamalan kireällä. En myöskään jaksa kantaa käsiäni kuten yllä olevasta kuvasta näkyy ja hevonenkaan ei näytä kovin tyytyväiseltä.
Tässä kädet voisi olla hieman paremmin kannettuna, niin näyttäisi ihan hyvältä
Tässä on hieman parempi, vaikka katse taitaa olla maassa!
Nyt kun on taas ratsasteltua yhdellä hevosella jota käyn ratsastamassa, eli Darkilla. Huomaa heti monia ongelmia perusasioissa jota ei osaa korjata. Erityinen ongelma on vasemman kierroksen laukassa. Tuntuu, että hevosta ei saa taipumaan pienillä ympyröillä ja sitten se karkaakin väärään suuntaan. Ja suurin ongelma on, että minun oikea pohje ei toimi kunnolla, sillä se estäisi hevosta tekemästä tätä. Alla on videopätkää josta huomaa, että jännityn ennen vasemmalle kääntämistä, alan nojaamaan eteen ja paino menee aivan väärään suuntaan. En tiedä miks tohon nyt tuli noi mustat reunat, mutta ei voi mitään..
Tästä ei ole kuitenkaan suunta kuin ylöspäin. Ratsastushan on ongelmien ratkomista vai mitä?
Rakkaudella
Kira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti