Superponi

Moikka taas

Viime ajat on ollut tosi väsyttäviä ja itseasiassa olen väsynyt vieläkin. Halusin kuitenkin kirjoittaa tämän postauksen, sillä Mikado oli tänään todella kiva pikkuponi ja sain siitä myös paljon paljon kuvia jotka haluan jakaa. 

 Iloinen ratsastaja

Mikado tosiaan oli alusta asti reipas. Olen nyt ottanut sille kannukset auttamaan pitämään ponin tahdin vähän reippaampana, se kun tahtoo jäädä herkästi liian hitaaksi. Ja siis kun hevonen on hidas pohkeelle, voin sanoa, että mikään ei onnistu sillon. Hevonenkaan ei voi edes päästä lähellekään sitä että se työskentelisi oikein. Tietysti ilman kannuksia kuuluu mennä usein, mutta kukaan ei niitä Mikadolla minun lisäkseni käytä, joten en usko, että poni turtuisi siihen. 

Kuitenkin aluksi annoin ponin vertyä reippaassa ravissa. Tein pari ympyrää ja kahdeksikkoa yrittäen saada ruunaa taipumaan. Se ei mennyt niin hyvin, poni kun ei ole varmaan tehny taivuttavia asioita pitkään aikaan. Pohjetta se kyllä väistää, mutta ei taas taivu. Tosin kyse voi olla ihan omistakin taidoista.

Sitten aloitettiin vasemassa laukassa, mikä on ponille se helpompi laukka aloittaa, mutta yleensä hieman nelitahtista. Nyt Mikado kuitenkin lähti kuin tykin kuulasta, reipasta laukkaa eteenpäin. Yleensä poni alkaa tässä kohdin hieman pelleillä, mutta nyt se meni kilttinä ponina hyvin eteenpäin. Mentiin muutama kierros laukkaa ja sitten ympyröitä. Sitten tehtiinkin sama oikeaan kierrokseen. Aluksi poni nosti herkästi väärän laukan, mutta heti kun piti vasemman ohjan hyvin tuntumalla ja asetti oikealle, niin kumma kun lähti ihan heposti oikeaan laukkaan. Siinä sitten laukkailtiin, ja Mikado kyllä tykkäsi. Loppuun tehtiin hieman pohkeen väistöä ja sitten loppuravit ja käynnit.

Oli kyllä tosi kiva tunti, toivottavasti poni on koko ensi viikonkin näin, kun vikat ratsastukset ennen muuttoa. 

Mietteitä

Halloo

On varmaan aika kertoa taas kuulumisia sun muuta turhanpäiväistä mitä nyt tulee mieleen. En ole kovin luovalla tuulella (okei en ole koskaan mutta silti). 

Dark oli pari viikkoa sitten hieman huono ratsastaa. Se ei suostunut taipumaan ympyrällä vasemmalle, mikä oli hieman kummallista. Syy on osaksi minussa, sillä minun pitäisi istua satulassa ja oikeasti kääntää hevonen. Ongelma on kuitenkin se, että jään ohjaan kiinni, eikä hevonen sitten käänny. Ja en uskalla käyttää ohjaa tarpeeksi peläten, että satutan hevosta. Valitettavasti joskus sit pitää kuitenkin käyttää jos haluaa mennä muutenkin kuin mitä hevonen haluaa. 

Pyysin myös iskältäni joululahjaksi Uutta Nintendo 3DS:ää. Omistan kaksi vanhempaa nintendoa ja nyt toivoin tuotakin sitten näin monen vuoden jälkeen. En tiedä, mutta tykkään tuosta pelikonsolista valtavasti. Saattaa kuulostaa lapselliselta, mutta ei kiinnosta xd.

Eilen oli myös superkuu ja en tajunnut ottaa siitä kuvaa. Sen saa kun on tyhmä idiootti. Pitää kai sitten oottaa se kaks vuotta... Tai vuosi mutta silti. ÄÄR.

Poliitikkamaailmassakin on tapahtunut vaikka mitä, mutta siihen en rupea kommentoimaan, paljoa. Ainoastaan, että omasta mielestäni Presidentti edustaa maansa kansalaisia ainakin jonkin verran, joten se kertoo paljon minkälaisia ihmisiä häntä äänestää ja joo. 

Ei kai tässä muuta. Lähden tästä jatkamaan vapaapäivääni. Toivottavasti teillä on hyvä päivä!

Ratsastus Mikadolla

Heij taas

Mikado on yksi poni millä ratsastan aika usein. Se tuli tallillemme keväällä ja silloin hypin sillä esteitä ja kaikkea. Kuitenkin nyt kun se on rauhoittunut (alussa se oli hieman vaikea) ovat muutkin alkaneet hypätä sillä joten ratsastelen ponilla silloin tällöin koulua. Ei se kuitenkaan mitään, se on kuitenkin jo aika pieni mulle.

Sain kuitenkin viime kerrasta hieman kuvia, kun menin Mikadolla ja eräs toinen meni Darkilla samaan aikaan. Poni kuulemma ei ole aina niin hyvä toisen hevosen kanssa, mutta ny tse toimi todella hyvin. Vain muutaman kerran se lähti toisen hevosen luokse, mtuta muuten se pysyi omalla puolellaan ja nätisti vaikka ympryällä.'

 

 Suuressa osaa kuvaa ilme oli kamala joten siksi vain muutama

Mikadolla on tuo oikea laukka ollut aina hankalampi, mikä lie siinä sitten on. Ei sitä koskaan tiedä miten sitä on vanhassa kodissa pidetty. Nyt se kuitenkin nosti laukan ihan hyvin (tämän jälkeisellä kerralal ei nostanutkaan). Välillä se tuntuu nostavan hyvin ja välillä se on huonompi.

Poni meni kuitenkin reippaasti ja varsinkin loppua kohden ihan nätisti. Sain sen menemään kulmaan ja kääntymään oikeasta kohtaa kun tehtiin kasia. Kun miettii, niin puoli vuotta sitten oli hyvä jos sai sen edes suoraan menemään.

Olen siis tyytyväinen tähän poniherraan. Toivottavasti jatkossakin menisi hyvin. Ei siis muuta kuin heippa!

Life is something

Hei

En tiedä miksi kirjoitan tällaista postausta. En tiedä julkaisenko tämän edes. En ole mikään kovin herkkä ihminen, enkä tykkää avautua. Varmasti siksi, koska tuntuu, että omat ongelmat ei ole tarpeeks vakavia jaeltavaksi. 

Tosta aloituksesta on kulunur nyt hetki. Olen rauhallisempi ja asiat tuntuvat paremmalta. Se, että sain hetken jutella ystävieni kanssa, helpotti oloa paljon, joten se on numero 1. asia joka auttaa. En kuitenkaan jakele mitään vinkkejä vaan kirjoitan lauseita jotka kertovat tunnetilastani.

I am sorry for asking for too much. I am just used to getting everything I want. I know it should not be that way. Someone needs everything more than I do.

 

I want to be coldhearted so I can just listen to anything and just not even think about it.

The most important person in the world will hurt you the most. 

It hurts when person you cherish the most, lets you down.

I told you how you hurted me. You hurted me even more. It is not your fault. I am just a bad daughter. 

I still love you. I am just sad. I need to become stronger so that you can love me again. 

People change. Someone you have known forver might become a stranger to you.

Something made you change, I don´t know what it is. Maybe I did something wrong. Something, that made you sad...

Lukija nörtti

Iltaa

Mä oon aina nauttinu lukemisesta. Pari vuotta sitten, ennen kuin omistin älypuhelinta joka on nykyään joka paikassa mukana, luin melkein joka paikassa. Olin todella hyvä lukemaan, ei haitannut vaikka oli melua, ruokaa sivut täynnä tai jos kello läheni kahtatoista, lukeminen oli parasta.

  Pari vuotta sitten alkoin kuitenkin lukemaan paljon vähemmän kuin ennen. Oikeataan pari viimeisintä vuotta olen lukenut ainoastaan Soturikissoja, joka on ja pysyy lempikirjasarjana. Sain kuitenkin tässä lähipäivänä kolme kirjaa, joka kuuluvat tähän ilmeisesti suosittuun Lumikki-triologiaan. Se on suomalaisen kirjoittama ja vaikka tapahtumapaikkana on Suomi, niin kirja on vaikuttanut tähän asti ainakin ihan huippuhyvältä ja voin samaistua moniin asioihin. Ehkäpä tästä alkaa taas lukijan kausi?

 Tämä postaus on ehkä hieman turha, mutta jotenkin halusin jakaa tämän, aion myös pian tehdä kuvapostauksen ja postauksen jossa jaan enemmän omia ajatuksiani, niistä tulee varmasti paljon enemmän tekstiä.


Tämä on kuitenkin tämän postauksen loppu. Ensikertaan!

Rakkaudella

Kira

Koulun orjana

Päiviä

Tänään en mennyt kouluun, koska noh... pitää katsoa koiran perään kun on remonttia, eikä tiedä milloin työmiehet tulevat ja kaikkea tällaista. Ja mä, rakastan olla kotona, rakastan lomaa ja rakastan vapautta. Mutta jos on poissa koulupäivä ajan, niin tulee stressi siitä mitä tulee läksyksi ja sitten pitää tehdä kaikkia tekemättömiä hommia.

   Minähän en yhtään tykkää juuri kysellä läksyjä luokkalaisilta. Vaikka laittaisit facessa viestiä, niin aina pelkää kaikkea tyhmää kuten, että vastaako se koskaan, entä jos se näkee nää vasta huomenan etc. Onneksi on kaveri kahdessa samas luokas, mistä tulee tärkeimmät läksyt niin ei tarvtse tästä huolehtia.

 

Ei kuulu aiheeseen, mutta tässä on Eddy jolla ratsastin kun asuin Thaimaassa

   Sitten on kaikki tulevaisuuden murheet, jotka painaa jokaista ihmistä tässä iässä. Kun ei ole enää pieni ja ymmärtää maailmasta jotain, huomaakin, että kaikki ei ole niin helppoa ja itsensä lisäksi joutuu jokaista kaveriakin tukemaan. Itse en tämän takia halua olla se jota täytyy tukea, sillä tiedän että omat ongelmani eivät ole niin suuria, että niitä tarvitsisi jaella muille. 

   Vaikka tämä aihe ei otsikkoon viittaakaan, niin haluan silti puhua tästä aiheesta, sillä se on mielessäni juuri nyt. Mitä enemmän on tavannut ja kuunnellut ihmisiä, niin olen todennut, että jokaisella ihmisellä on ongelmia jonkin asian kanssa. On perheongelmia, yksinäisyyttä, huono itsetunto, stressiä, ihan mitä tahansa. Ja vaikka sanoinkin, että omat ongelmani eivät ole isoja, niin niitä silti on. Vuosi sitten olin todella huono puhumaan ihmisille ja olin yksinäinen. Nyt asiat ovat paremmin, mutta minulla kestää vieläkin pitkään tutustua ihmisiin ja olen epävarma siitä mitä sanon.

 

Myös Corentinalla ratsastin usein ja näinä aikoina opin hyviä sekä huonoja tekniikoita ratsastuksessa jotka ymmärrän nyt onneksi paremmin

   Muut asiat eivät sitten kuulu nettiin, eikä kenellekään. Pidän ne visusti itselläni. Vaikka asiat eivät aina olekaan hyvin, niin loppujen lopuksi olen tyytyväinen. Se on totta, että vaikka monet asiat ovat jääneet tekemättä, pitää keskittyä vain nykyhetkeen, sillä se on ainoa asia mihin voi vaikuttaa. En itse tiedä mitä tulen tekemään elämälläni, mihin menen talvella tai mitä oikeasti haluan, mutta sen aika koittaa sitten.

 

 Tästä kuvasta on yli vuosi ja silloin unelmoin asioista joita ei tulisi tapahtumaan ja tunsin oloni tyhjäksi

   Itse en tee mitään erikoisempaa. Käyn ratsastaa pari kertaa viikossa, pelaan pelejä paljon ja ne ovatkin suuri osa mielikuvitustani ja tarinoita pääni sisällä. Mitä väliä, vaikka kaikkea ei oikeassa elämässä voikaan kokea, jos ne voi kokea vaikka jonkun pelin sisällä? Tietysti tämä on vain minun mielipiteeni ja kaikki saavat tehdä kuten haluavat.

  Tällaiset asiat ovat tuoneet inspiraatiota

 Tämä postaus oli tosi sekalainen ja ajatukseni saattoivat kulkea ristiin monessa kohtaa. Se on kuitenkin totuus, mun ajatuksista ei saa kunnolla selvää kukaan, mutta välillä on silti hyvä purkaa ajatuksiaan edes hieman. Toivottavasti kaikilla on hyvä loppypäivä, viikko tai mikä tahansa. Kaikkea hyvää kaikille ❤

Rakkaudella

Kira

Motivaatio huipullaan

Ratsastus

Asia, joka on lähellä sydäntäni. Asia, jossa haluan kehittyä. Vaikka pelottaa, niin mun elämän tarkoitus loppujen lopuksi on silti ratsastus. Tai no ei ehkä tarkoitus, mutta on niin paljon opittavaa ja niin paljon missä kehittyä.

   Eniten mua häiritsee mun tapa nojata eteenpäin kun ratsastan. Heti kun hevonen ei mene niin nojaan eteenpäin ja en ymmärrä miksi!? Uskon että tämä tapa tulee siitä, että pääsisin nopeasti laskeutumaan selästä jos jotain tapahtuisi. Nimimerkillä. hevosen selästä hypännyt kun se pysähtyi kesken kaiken.

 

Tässä hyvä esimerkki kuinka en istu suorassa, vaan hieman etukenossa

En ratsastaessani edes huomaa, että nojaan eteenpäin, ennen kuin katson peilistä tai kuvista. Kun on niin kauan tuossa asennossa könöttänyt niin siihen on jääny kiinni. Heti kun nojaan taaksepäin, niin tuntuu, että olis ihan takakenossa. 

   Mulla on myös käsien asennossa paljon parannettavaa. Luultavasti pidän liian lyhyttä ohjaa, sillä kun yritän saada kyynerkulman tuntuu, että ohjat on kamalan kireällä. En myöskään jaksa kantaa käsiäni kuten yllä olevasta kuvasta näkyy ja hevonenkaan ei näytä kovin tyytyväiseltä. 

 

 Tässä kädet voisi olla hieman paremmin kannettuna, niin näyttäisi ihan hyvältä

 

Tässä on hieman parempi, vaikka katse taitaa olla maassa!

   Nyt kun on taas ratsasteltua yhdellä hevosella jota käyn ratsastamassa, eli Darkilla. Huomaa heti monia ongelmia perusasioissa jota ei osaa korjata. Erityinen ongelma on vasemman kierroksen laukassa. Tuntuu, että hevosta ei saa taipumaan pienillä ympyröillä ja sitten se karkaakin väärään suuntaan. Ja suurin ongelma on, että minun oikea pohje ei toimi kunnolla, sillä se estäisi hevosta tekemästä tätä. Alla on videopätkää josta huomaa, että jännityn ennen vasemmalle kääntämistä, alan nojaamaan eteen ja paino menee aivan väärään suuntaan. En tiedä miks tohon nyt tuli noi mustat reunat, mutta ei voi mitään..

Tästä ei ole kuitenkaan suunta kuin ylöspäin. Ratsastushan on ongelmien ratkomista vai mitä?

Rakkaudella

Kira

Pykis 5.leiri part 2

Helou

Nyt olisi varmaan aika kirjoittaa toinen osa tästä Pykälämäen viidennestä leiristä.

Keskiviikkona oli sitten koulu ja estetunti. Olin toivonut kai Dapia ja jotain muita hevosia, mutta koulutunnille sain Tuiskun ja estetunnille Tuulan. Muistaakseni Emma oli nimenomaan toiminut näitä hevosia mikä oli huvittavaa.

 

Emma ja Tuisku

   Noh, menin sitten hakemaan Tuiskua tarhasta. Tuisku vaikutti kauhean isolta ja sitä se olikin. Todella kiltti kuitenkin. Ratsastus ei kuitenkaan mennyt niin hyvin. En osannut ratsastaa hevosta ollenkaan, Välillä tuntui, että se juoksi alta ja välillä en saanut sitä menemään. En myöskään osannu nostaa laukkaa sillä, kun tuntui että se punki sisäpohjetta vasten ja ää. Huomaa, että ei ollut oikein mun tyylinen hevonen eikä itsellä ollu taitoja ratsastaa sillä. 

   Väliajalla Emma ja muut menivät uittamaan hevosia. Mietin itse, että menenkö, mutta halusin mennä kuvaamaan, joten en sitten tässä ryhmässä mennyt vaan tostaina. Uittaminen meni muilla hyvin, tosi hauska oli katsoa, ainoa vaan, että kävelin takaisin puolet hitaammin kuin muut, mutta onneksi ei tarvinnut mennä heti seuraavalle tunnille. 

 

♥ Emma ja Narri ♥

 

   Laitoin Tuulan sitten valmiiksi tunnille. Sen kiinni saaminen oli tosi mukavaa, kun en päässyt hevosen lähelle edes. Samassa tarhassa oleva Linnea olisi kyllä mielellään lähtenyt mukaan. Joka tapauksessa, laitoin Tuulan sitten kuntoon ja kun seuraavat tuntilaiset olivat valmiitt niin mentiin kentälle. Ei hypitty mitään kamalan isoja esteitä, mistä oon kyllä iloinen. En pysynyt Tuulan hypyissä nimittäin yhtään mukana. En tiedä mikä siinä oli, että en osannut yhtään arvioida hyppyjä ja jäin "kaulalle roikkumaan" hetkeksi esteiden jälkeen. Olisi tietysti pitänyt pitää katse edessä mutta... 

 Illalla oli sitten yömaasto. Olin kaikista kavereista eri ryhmässä taas, mikä ei itseasiassa haitannut niin paljoa. Sain maastoon Velmun ja olisin voinut tietysti vaihtaa myöhempään ryhmään, mutta sainkin itseasiassa vaihdoksen ja sain Narrin maastoon, mikä oli paljon mukavampaa. Ainoa vaan, että olin ehtinyt jo hakea Velmun sisälle... Narrilla en ollut menny, mutta olin silti ihan luottavaisilla fiiliksillä menossa. Ja Narri olikin tosi kiva. Se meni tosi reippaasti, mutta ei ollut menossa ohi missään vaiheessa. Myös laukkaylämäki oli ihan mahtava, sillä Narri lähti ensin kovaa, mutta hidastui loppua kohden. Emma meni sillä sitten toisen maaston, ja minä menin nukkumaan, koska olin laiska.

 

(c) Elisa 

Seuraavana aamuna sain koulutunnille Flingan jota olin toivonutkin. Flinga olikin sitten hieman temperamenttinen tapaus. Sillä oli tapana pysähtyä ja sille piti sitten vain antaa raippaa. Ja arvatkaa kenen jalat oli samaan aikaan siinä kiinni. Emma ja muut valitteli mulle siitä jälkikäteen... Mutta minkä sille voi, jos aina sanotaan et : "Käytä pohkeita sen raipan kaa"... Sitten kun opettaja haki juoksutusraipan niin Flinga alkoi kulkea ihan nätisti.

 

Flinga kuvat (c) Emma

 

Siinä väliajalla oli sitten meidän uiton vuoro. En itseasiassa halunnut mennä, sillä sain siihen Velmun, mutta menin loppujen lopuksi. Kiitos Elisa, vaikket päässyt kuvaamaan! Velmua oli tosi hauska uittaa ja sillä oli ihan kiva selkäkin.

Ja sitten meillä oli vielä estetunti, koska pellolla olisi ollut liian märkää hypätä. Sille sain Ronjan jota olin toivonut. Mutta Ronja tuntui ihan sairaan pieneltä! Hui apua.. Hypyt sillä meni hyvin, mutta mikään muu ei sitten mennytkään. Tai no. Tultiin yhtä innaria ja Ronja tippui aina keskellä raville. SItten kerran annoin sille raippaa ennen sitä ja hyppäs muuten kaikki esteet mukisematta.

 Illalla oli nuotio ilta ja olin valmis uimaankin, mutta oli tosi tuulinen ilma, enkä sitten viitsinyt yksin uida. 

   Viimeisenä aamuna oli leikkitunti ja menin Flingalla. Meni itseasiassa ihan hyvin ja voitettiin talli palaa kisa, joten hyvä Flinga.

 

Toinen shetlanninponeista (c) Elisa

 

   Leirikisat menin Ronjalla, joka meni tosi hyvin. Olin aluksi menossa 70cm mutta sitten ajattelin, että se poni ei ekstä mua siinä ja menin suosiolla 50. Tultiin toisiksi siinä luokassa, mikä oli ihan hyvin! Muutenkin leiri oli loppujen lopuksi tosi mukava, tuli opittua ja koettua kaikkea uutta. Kiitos Pykälämäentila!

Rakkaudella

Kira