Sweet Sixteen

Paljon onnea vaan!

Se ois sitten taas uusi syntymäpäivä. Yksi vuosi lisää mittariin. Hieman vanhempi, hieman viisaampi. 

   Tänään on ollut ihan mukava päivä. Vaikka yleensä masentelen aika paljon niin nyt olen ollut suht iloisella päällä ja ihmiset ovat muistaneet minut (kerrankin) Mýös synttärionnittelut lämmittävät sydäntä, vaikkakin jotkut kuvat järkyttävät herkkää mieltä. No ei nyt sentään. Ehkä.

   Joka tapauksessa on ihanaa saada onnitteluja läheisimmältä ystäviltä, sukulaisilta ja tutuilta. Tietysti kaikki eivät onnittele, mutta mitäpä väliä sillä on. Tärkeintä minulle on se, että nyt voi sitten vihdoin sanoa olevansa 16-vuotias. Mutta tuo ikä menee varmaan nopeasti ja kohta on taas vuoden ja vuoden vanhempi...

   Lahjoja en erityisesti toivonu, mutta sain vanhemmiltani kameraan uuden objektiivin... Sen kanssa oli mutkia, mutta nyt se on käytössäni ja varmasti auttaa kuvausmotivaation puutteeseen, jos vaan löytäisi kuvattavaa kaupungista! Sain myös uudet ratsastuskengät, mutta niden takia aionkin myydä kaikki vanhat kenkäni.

   Tämän synttäripäivän vietän ihan rennosti. Läksyjä ei onneksi tullut, joten voin ottaa ihan rennosti. Jotenkin helpottavaa muutenkin, kun ei ole oikein mitän tekemättömiä velvollisuuksia. Sen sijaan muiden pitää tehdä pari asiaa minulle, joista voisin käydä pian muistuttelemassa ;) Niistä ei kuitenkaan sen enempää.

    Nähdään siis ensi postauksessa! Heihei! 

Rakkaudella

Kira

Umpikuja

Hei

Aika mielenkiintoinen postaus tänään aloittaa tämän  blogin pitäminen taas. Vihdoin on elämässäni sellainen aika, että vaikka kiirettä on, niin kuvaaminen kiinnostaa ja saan myös ratsastuksistani kuvia. Blogin kanssa tulee olemaan paljon töitä, mutta olen onnistunut peliblogini kanssa ja yritän samaa tämän kanssa. Minulla on paljon ajatuksia ja paljon postausideoita. Tässä blogissa tuleekin olemaan sekoitus aika paljon elämääni eri osa-alueilta. On ratsastusta, keräilyä, piirtämistä, syviä ajatuksia joista ei koskaan saa selvää.

   Omassa päässäni olen hieman erilainen muista, ainakin jollain tavalla. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen muuttunut paljon mutta ei siitä sen enempää ainakaan nyt. Tällä hetkellä olen kuitenkin vielä 15-vuotias (huomenna 16 jee!) ja en oikein tiedä mitä haluan elämässä. Olen omassa mielessä umpikujassa. sillä olen vuoden asunut Turkissa ja nyt kesällä minulla oli mahdollisuus tulla Suomeen, silti tulin tallin takia Turkkiin,vaikka järkevintä olisi ollut kotona. Koulussa olen kuitenkin aika yksinäinen ja työtä on jonkin verran. Toisaalta Suomessakin voisin olla yksinäinen, mutta ainakin minulla olisi paikkakunnalla kavereita ja vapaa pääsy kaikkialle. 

   Täällä tuntuu, että en oikein pääse porukkaan, enkä ole mitenkään kiinnostava ihminen. Vaikka haluaisin puhua ja nauraa ääneen, niin tuntuu, että kukaan ei kuulisi mitään mitä sanon. Mutta kyllä se siitä, olen sisältä kovempi kuin miltä näytän ja nautin elämästä.

   Suurin motivaationi on ratsastus. Vaikka bloggaaminen, kirjoittaminen, pelaaminen, piirtäminen ja kaikki muu kyllästyttää niin ratsastuksessa minulla on aina motivaatiota. Varsinkin nyt halu kehittyä on suuri vaikka Turkissa en oikein kehittymään pysty, mutta opinpahan ratsastamaan kahta haastavaa hevosta. Ja ihmiset ovat ihania tallillani ja haluan viettää heidän kanssaan vielä 4 kuukautta. Huokaus. Huomaa, kuinka yritän miellyttää ihmisiä ja silito mistan huonon omatunnon.

   Tulipas taas kirjoitettua randomia tekstiä, mutta ei se mitään. Tällaista tää mun elämä on. Voisin mennä tästä piirtämään banneriani. Ja muokkaamaan ulkoasua

Rakkaudella

Kira