Pykis 5.leiri (part 1)

Leirielämää

Hei taas jälleen kerran. Tämä postaus on enemmänkin muistelua tämän vuotisesta kesästä ja itseasiassa hevosleiristä Pykälämäen hevostilalla. 

   Menin siis tänä kesänä kaverini Emman ja hänen kaverinsa (johon tutustuin ja ollaan nyt myös kavereita) leirille. Ja kaikkea, joo. Joka tapauksessa saavuimme leirille sunnuntaina ja sitten ensin jaettiin jo huoneet. En päässyt sitten samaan huoneeseen heidän kanssaan mikä oli vähän tylsää, mutta ainakin sai omaa rauhaa tarvittaessa (ihan kuin mulla ei olis sitä tarpeeksi). Joka tapauksessa, tallilla oli suht rento meno ja olinkin heidän mökissään ehkä vähän liikaa..

   Kuitenkin, yleensä tuolla tallilla on ilmeisesti ollut tapana ratsastaa vähän sunnuntaina, mutta nyt ei onneksi tehny niin, sillä en olisi millään jaksanut. Sinä iltana muutenkin valvottiin myöhään mutta seuraavana päivänä olikin sitten ensimmäinen tunti. Leirihoitsuksi toivoin joko Stellaa tai Flingaa ja sainkin Flingan!

   Sain ensimmäiselle tunnille Lucian, ja ratsastin kolmannessa ryhmässä (mut vaihdettiin toiseen ryhmään myöhemmin) Se oli ihan mukava, kuulemma hieman säpsy ja alussa se tuijottelikin aika paljon, mutta ei tehnyt sitten mitään sen kummempaa. Oli myös tosi mukava ratsastaa sellasta reipasta hevosta, kun vakiratsut ovat molemmat sellasia laiskoja pullia. 

 Tämän postauksen kuvat ovatkin tällaista laatua nakki ja muusi koska Emma otti vain kännykällä pari kuvaa  (c) Emma

   Sitten kaikki halus irtohypyttää ja itsekin halusin nähdä miten se hoituu. En tosin taluttanut hevosta kertaakaan kujalle, olis varmaan karannu. Kuvien ottaminen olikin vaikeata, koska pitkä objektiivi. Ne ei siis onnistuneet kovin hyvin...

 Tuisku

 

Linnea

   Pian alkoi toinen ratsastus. Ruokailun jälkeen piti lähteä hakemaan Vekkua, josta en tiennyt yhtään mitään, paitsi sen, että se oli jotenkin ison ja vahvan oloinen. Tietysti se ei laitumella antanut ottaa kii ja jouduttiin sitten yhden toisen tytön kanssa hakea apua sen hakemiseen... Huvittavinta on, että olin aiemmin auttanu hakemaan sen ja sitten en ite sitä saanut kiinni. Noh, sitten oli hevonen mukana ja laitoin sen valmiiksi ja sitten olikin tunnin vuoro. 

   Menimme puomeja ja Vekku oli ihan hauska tapaus. Käynnissä se väisteli tuulta ja ihmettelin mikä sitä vaivasi. Ravissa ja laukassa se oli kuitenkin ihanan reipas. Se nosti laukan tosi helposti ja jatkoi hyvin omalla moottorilla eteenpäin. Kenttä oli aika kurainen, koska oli satanut varmaan ainakin sen pari päivää. Noh, Vekku sit hieman liukastui puomien jälkeen, mutta pääsi onneksi nopeasti pystyyn. Minä taas meinasin tippua, mutta en tiedä miten jotenkin maagisesti tiputtauduin siitä itse jaloilleni (hätälasku??) Vekun turpa oli käynyt maassa ja nousin sitten takaisin selkään ja jatkoin.

   Illalla sitten oli kaikkea sekoilua ja kamala, en edes muista mitä muuta tehtiin. Silloin en ollut edes kovin väsynyt, odotin vain seuraavan estetunnin listoja. Olin toivonut jotain varmaa hyppääjää ja sainkin Dapin. Ainakin se vaikutti ihan kivalta hevoselta kuvauksen perusteella, joten olin ihan toiveikas.

 

(c) Emma

   Dapi oli edellisessä ryhmässä, joten katsoin hieman miten heillä meni. Se vaikutti silloin kai aika hitaalta, tai jotain, mutta minusta se oli todella reipas ja innokas esteillä. Ei hypätty mitään hirveän isoja esteitä, oikeasti varmaan jotain 20-cm? Ainakin Emma oli hypännyt isompia esteitä ja se tippukin... (sori xD) Dapi olisi varmasti hypännyt isompaakin ja minä myös. Silloin tosin oli kamala rimakammo taas päällä, vaikka olen kyllä hypännyt 80 ja pienemmäl ponil. No mutta, ei se korkeus vaan tekniikka, eikun.

 (c) Emma

   (c) Emma

Hoitaessa Dapi oli hieman kärsimätön varsinkin kun yritti laittaa loimea. Muutenkin kun koko leirin satoi ja sai loimittaa koko ajan, niin sai ainakin harjoitusta. Turkissa kun ei ole tullut loimiteltua eikä muutenkaan oikeastaan,

   Iltapäivällä oli maasto jonne sain Stellan! Yksi toiveista oli päästä ratsastamaan sillä ja kaikkien isojen hevosten jälkeen pieni vuonoponi tuntui kovin pieneltä. Stella oli kuitenkin tosi kiva. Tosi reipas ja seuras edellä menevää. Emma meni edellä täysiverisellä Linnealla ja oli aika huvittavaa, kun heidän edellään oleva hevonen laukkas ravatessa ja sitten me kaikki laukattiin. Myös yhdessä ylämäessä kaikki laukkas vaikka piti ravata, en tiedä mitä tapahtu. Oli kylla aika jännä maasto.

Flinga

   Tässä oli sitten ensimmäisen osan loppu. Kuvia mulla ei ole niin paljoa omista ratsastuksista aikataulusta ja säästä johtuen, joten laatu on mitä on, mutta ei se mitään.

Rakkaudella

Kira